Omaradio ei voittanut Uutisraivaajan pääpalkintoa, sillä se meni Scoopinionille. Tässä vaiheessa onkin sopiva hetki kiittää kaikkia kiinnostuksesta sekä Helsingin Sanomain Säätiötä kehitysrahasta ja vetäytyä hetkeksi tauolle, jonka aikana mietimme, miten Omaradio jatkaa tästä eteenpäin.

Kuulette meistä lisää myöhemmin.

Mitä yhteistä on Jenni-Jaanalla, Karilla ja Marialla? He kaikki kuuluvat Omaradio-yhteisöön, jossa samanhenkiset ihmiset vaihtavat keskenään parhaita kuuntelukokemuksia.

Jenni-Jaana, Kari ja Maria ovat ehkä kulkeneet toistensa ohi kadulla tai käyneet samoissa paikoissa mutta he eivät todennäköisesti ryhtyisi kovin helposti juttusille arkielämän tiimellyksessä.

Omaradiossa he kuitenkin havaitsevat nopeasti yhteisiä kiinnostuksenaiheita: Karia ja Jenni-Jaanaa kiinnostavat urheiluautot ja  huumoripodcastit. Jenni-Jaana ja Maria seuraavat vintagemuotia ja rakentavat pienoismalleja. Mariaa ja Karia innostavat elokuvat ja ajankohtaiset aiheet.

Onko mälsää? Lamettaako? Samoatko kuluneita polkuja netissä lukien yhtä uudelleen samat epäkiinnostavat otsikot ja tuttavantuttavan itsekehun täyttämät statuspäivitykset? Omaradio saattaa auttaa uusille urille.

Liity mukavaan yhteisöön, joka jakaa parhaat kuuntelukokemukset. Ryhdy julkaisijaksi, ei ole mälsää enää koskaan (no, kovin usein). Tee radioasema, josta tulee vain mielenkiintoisia ohjelmia. Oma radio jokaiselle!

Ai niin,  Omaradio on vasta konsepti. Etsimme rahoitusta ja tekijöitä. Voit aloittaa tykkäämällä meistä Facebookissa  Toivomme kuulevamme Sinusta pian!

Maria on blogien ja podcastien kohtuukäyttäjä, ei siis täysi aloittelija muttei mikään nörttikään. Seurattavien julkaisujen lista on kasvanut niin pitkäksi, että selaimen kirjanmerkit eivät enää riitä, vaan hän on opetellut syötteenlukijan ja muutaman muun vimpaimen perusteet – mutta vain sen verran, että se helpottaa olemassaolevien käyttötottumusten jatkamista.

Radion ja podcastien kuluttajana Maria on sen verran aktiivinen, että hän tietää mieltymyksensä eikä etsi jatkuvasti uutta kuultavaa. Sen sijaan hän voisi hyvinkin jakaa tiedon löydöistään muille, jos se vain onnistuisi tarpeeksi yksinkertaisella tavalla. Toisinaan Maria kirjoittelee pieniä merkintöjä ystävilleen tai nauhoittaa nettikameralla videopätkän YouTubeen, mutta podcastien tekeminen on turhan monimutkaista. Sitä paitsi jos kukaan ei kuuntele eikä kommentoi, saattaa tekemisen into lopahtaa. Raha ei ole tässä puuhassa Marialle mikään motivaattori. 

Omaradiota käyttämällä Maria lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Hän voi kuratoida eli koota oman podcastin olemassaolevista aineksista ja löytää sille samalla kuulijakunnan, joka osaltaan motivoi jatkamaan. Mikäli Maria sattuu kuulemaan oikein hyvän podcast-jakson, hän haluaa kertoa siitä muille heti, yhdellä napinpainalluksella, tai asia unohtuu. Samalla hän voi kommentoida muutamalla sanalla valintansa syitä. Koska Omaradio käyttää podcast-maailman standardeja (eli mp3-tiedostoihin osoittavia rss-tiedostoja), kuka tahansa voi kuunnella Marian Omaradio-kanavaa missä tahansa. Riittää, että Maria käyttää Omaradiota – kuulijat voivat valita omat ohjelmansa vapaasti.

Maria kuuluu nettiyhteisöjen 9 prosentin ihmisryhmään, joka ei pelkästään lue, katso tai kuuntele, mutta joka ei myöskään istu jatkuvasti tietokoneen ääressä naputtamassa novellimittaisia blogimerkintöjä. Jos hän löytää tarpeeksi helpon ja palkitsevan keinon luoda sisältöä, hän käärii hihat ja ryhtyy toimeen. Maria näkee suoraan Omaradion käyttöliittymästä, kuinka monta kuulijaa hänen kanavallaan on, mitä jaksoja on kuunneltu eniten ja mistä on tykätty Facebookissa.

Jos Marian innostus joskus kasvaa entisestään, Omaradio tarjoaa myös yksinkertaisen keinon omien jaksojen lisäämiseen muiden tuottamien podcastien väliin. Ehkä Maria nauhoittaa kerran kuukaudessa pienen tervehdyksen kuulijoilleen ja kertoo lyhyesti viime aikojen suosikeistaan. Se laskee kynnystä kokonaan oman podcastin aloittamiseksi joskus myöhemmin.

Kerran Marian pikkuveli Kalle kommentoi siskonsa Omaradio-kanavaa Facebookissa: "Ihan jees, mutta voisiko sama juttu toimia myös videoiden kanssa? Mulla olisi muutama aika hyvä juttu seurannassa." Niin no, miksipä ei?

Kari Nörttilän mielestä Omaradion pitäisi toteuttaa puheradio sellaisena kuin täydellinen radiokanava siinteli lapsuuden haaveissa. Tai kuten radion puheohjelma toteutui televiosarjassa Keskiyön Kutsu.

Nykyään 39-vuotias Kari on askarrellut tietotekniikan kanssa 80-luvulta, kotitietokoneiden noususta lähtien.Hän ei pelkää uutta teknologiaa mutta alkaa hiljalleen saada tarpeekseen huonosti toimivasta tekniikasta ja sen virittelystä.

Radion ja podcastien kuuntelutottumukset ovat Karilla selkeät. Musiikkia hän ei radiosta välitä kuunnella vaan sen sijaan ajankohtaisia, laadukkaita puheohjelmia. Musiikkinsa Kari etsii itse omista kokoelmistaan tai Spotifyn tapaisista palveluista. Kari kuuntelee radiota ja podcasteja kännykästään kävellessään töihin. 

Tykkää: Kari tykkää elegantisti toimivasta teknologiasta ja laadukkaasti toteutetuista palveluista. Hän tunnistaa laadukkaan toteutuksen sieltäkin, mistä se ei ole välttämättä ilmeistä muille. Kari arvostaa pioneerihenkeä, jos se on persoonallista ja vilpitöntä. Hän on valmis maksamaan hyvästä palvelusta. Häntä kiinnostavat niin paikalliset kuin kansainvälisetkin tapahtumat.

Ei tykkää: “Sinne päin” tehdyt toteutukset ja viimeistelemättömät ratkaisut ärsyttävät Karia. Internet-hypeen liittyvät termit ja toimintatavat sekä ilmeinen markkinointi  herättävät niin ikään Karissa ärtymystä. 

Miksi Kari tahtoo kokeilla Omaradiota? Karia kiinnostaa palvelu, joka yhdistää teknologioiden parhaat puolet elegantisti toimivaksi ratkaisuksi. Hän haluaa keskittyä sisältöön teknologian sijasta. Palvelun täytyy tarjota laadukasta sisältöä ja sen täytyy toimia virheettömästi.

Jenni-Jaanaa on joku on leikillään kutsunut taiteilijatyypiksi. Hän ei jaksa perehtyä tekniikkaan ja säätämiseen, vaikka käyttää sitä mielellään. JJ etsii uusimpia trendejä, on utelias ja avoin fiilisihminen eikä jaksa näpertää yksityiskohtien, kuten käyttöohjeiden parissa.

Mukavinta JJ:stä olisi tunnistaa kanavat "Moods"-pohjalta. Joskus mielentila on surullinen ja tekee mieli kuunnella runoja ja bluesia limittäin. Toisinaan ahdistaa, Rammstein auttaa ja menee siinä mukana jokin Linnunradan käsikirja liftareille tai syvällinen filosofi, ehkä myös profeetallinen podcast nykysyyrialaisten kärsimyksistä. Toisinaan biletetään ja kuplivan shampanjainen olotila syntyy ilmavasta, henkevästä musiikista sekä kepeästä tarinoinnista, ehkä ranskaksi (kieliversiot).

JJ tarvitsee hyvin yksinkertaisen käyttöliittymän. Parhaita olisivat kuvakkeet, joissa on hauskoja eläimiä, kuten jammaava kirahvi tai murjottava piikkisika. Värit ovat tärkeitä. Synkkä goottiynseily löytyy mustan alta ja kesäinen meriseikkailu turkoosista napista. Nostalgisella päällä aikajana ruleoi: "Nytpä menenkin seitskytäluvulle ja olen siellä tunnin". Aikamatkakoneella on kysyntää äänimaisemia vaihdettaessa.

Rytmi on tärkeää JJ:lle, joten hän haluaa vuorotella terävän nopeaa staccatoa ja liitelevää lenteä. Tempoa täytyy päästä itse säätämään, joten pikakelaus- ja next -toiminnot  ovat ahkerassa käytössä. Joskus jokin on niin i-ha-naa, että se pitää kuunnella 18 kertaa peräkkäin uudelleen. Silloin kanssakuulijoiden hermot ovat koetuksella.  JJ ei kuitenkaan halua myöntää, ettei ole jaanajämäkkä, joten jos hän kuuntelee jotakin repeatilla, se ei saa näkyä toisille. Kaikkein mussuimmat biisit ja äitelimmät värssyt JJ tahtoo myös piilottaa muiden silmiltä painikkeella, jossa lukee vaikka "postmodernia ironiaa" tai "luottamuksellinen".

JJ on innostuessaan hyvä levittämään inspistään muihinkin. Jos heti alkuminuuteilla jokin uuden lelun (Omaradion) käyttiksessä tökkää, hän murjottaa koko jutun kuoliaaksi omalta osaltaan. JJ:ltä ei ensimmäiseksi pidä kysyä henkilötietoja ja rekisteröitymistä, sillä hän tsekkailee tyypit ja asiat ennen kuin sitoutuu niihin. "Miten niin en voi muuttaa salaa sun autotalliin?" on suunnilleen yhtä tahdikas keskustelunavaus JJ:n kanssa kuin pakolliset kentät "syntymäaika", "puhelinnumero" ja "osoite" ennen kuin uutta ohjelmaa pääsee kokeilemaan.

Bonuksena JJ on sitoutuva tyyppi ja jos Omaradio toimii hyvin, hän vielä 20 vuoden kuluttua käyttää sitä. Kunhan eivät muuta liikaa ulkoasua sun muuta - hyvä ei petraamalla parane. Jos JJ:hin haluaa tehdä vaikutuksen, peruspalikoiden pitää olla paikoillaan alusta asti. Hän ei hurmaannu yhä uusista opeteltavista ominaisuuksista vaan siitä, että asiat rullaavat ilman vaivannäköä ja klikkaavat heti: "Klik klik klik! Omaradio. Tää on mun juttu!"

Piiitkä ajomatka edessä, lämpötila 29 astetta varjossa.  Aurinko paahtaa polvia. Radiosta tarjolla juhlavaa klassista, joka tunti samat uutiset. Puheohjelmat rutikuivia. Toisaalla vastassa kammottava iskelmäkimara.

Voisipa rakentaa äänimaiseman kokonaan itseä kiinnostavista aineksista tai kuunnella jonkun jännän tyypin koostamaa ohjelmavirtaa. Uusia musiikkisuosituksiakin tarvitaan: mp3-soitin työntää kirjavana sekoituksena Muumilaakson marraskuuta (joskus poimittu lasta varten plakkariin), Carolaa (no tietysti se suomalainen), Vivaldia, bossa novaa ja muutakin ilmavaa, mikä ei kuitenkaan sovi tunnelmaan. Aina välillä venäjäntunnin alkupimputus. Klik, klik, klik. Plääh.

Koira läähättää takapenkillä, napero kuorsaa (kerrankin). Neljä tuntia ihan omaa aikaa eikä mitään järjellistä kuunneltavaa. Klik, klik, klik.

As the self-appointed leader of Team Omaradio, let me tell you something: I have no idea what I’m doing.

All I know is what’s led to this moment, so let’s rewind a bit. As soon as I heard about Uutisraivaaja I knew I had to participate in it. Heck, I’m a reporter by trade and a nerd by choice, so what else could I do?

The first step was to come up with an idea and find the right people. In the spirit of openness I asked around and got a bunch of replies on Twitter, on my blog and also from my friends. Working with various people–mostly journalists but also some developers–we came up with four separate ideas, and promptly submitted them all. One of them was Omaradio, which the jury considered to be enough of a contender to grant it some development money.

Omaradio, which could be described as a podcast DJ service, was born out of a simple idea. It’s easy to retweet tweets, reblog Tumblr entries and mark blog entries as favourites in Google Reader. In the same fashion wouldn’t it be neat if other people could listen to a stream of my favourite podcast episodes? Once we had the required inspiration, the only thing missing is some 99% of perspiration.

Note the change from first person singular to first person plural. For though I’ve no clue about developing a new full-fledged service on the web, luckily the team has lots of experience. Starting from that initial idea, we whipped up a wishlist of features, use cases, revenue streams, wireframes, flowcharts and all that jazz. The list is long, much longer than what got written up and sent to the judges.

Here we face the first problem. The deadline for the main round of Uutisraivaaja is in August, we all got lives, jobs and hobbies, which makes the Red Bull fuelled 24/7 life of a proper startup impossible for us. So we got to make some hard choices. What do we implement first and what can be fixed later? What will be easy, what will be hard? Will the credo of “release early, release often” work or will people turn away if they consider the first versions to be too crippled?

Some of you might think these are obvious questions with obvious answers. Maybe so, if you’ve designed, built and deployed a bunch of big-ass services. Me, I’m just a guy with a journalism degree* and a blog. All I know is there aren’t any stupid questions, so I’ll try my darnest to explain what’s happening along the way. Don’t worry – you’ll be hearing more from us later on.

In case you’re interested in following our progress, we’ll be posting about Omaradio on Twitter.

* Well, 95% of a journalism degree anyhow.

(This entry was originally posted in a slightly different form at the Uutisraivaaja blog.)